tag:blogger.com,1999:blog-75673155221832500422024-03-05T21:29:21.446-08:00Kätketyn kaivon äärellämarkku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-6670850179260828842019-04-10T04:31:00.000-07:002019-04-10T04:31:13.045-07:00Takatalven ajatuksia!Melkein vuosi on vierähtänyt viime käynnistä täällä. Välillä elämä tuntuu ahdistuvan, ikäänkuin puristuvan kokoon. Koko oleminen kääntyy sisäänpäin. Silloin ei jaksa, eikä edes huvita kirjoittaa. Tuntuu ettei ole kerrassaan mitään antamista. Ei mitään sellaista, jonka voisi edes kuvitella kiinnostavan ketään.<br />
Luulen kuitenkin, ettei tuollainen aika kestä loputtomiin, eli koko elämää? Vastoinkäymiset, odottamattomat ja väistämättömät tapahtumat tuovat elämään kärsimystä. Samalla ne myös pyrkivät salatusti muuttamaan meitä. Onkohan kuitenkin niin ettei elämäntarkoitus olekaan sitä mitä itse suunnittelen ja mihin pyrin?<br />
Helposti me olemme tietämässä miten elämän pitää mennä. Ikäänkuin yritämme vaatia Jumalaa toteuttamaan omaa tahtoamme ja suunnitelmaamme. Kuka määrittää normin, jonka mukaan arvioimme mikä on oikeaa elämää? Mkä on normaalia elämää? Kuka sen määrittää. Jos olet sairas, niin kiihkouskovat tahtovat rukoilla puolestasi. Kenen tarpeita tuo rukous oikein palvelee? Eikö sinun tulisi kelvata myös sairaana?<br />
En ollenkaan kiellä, etteikö joskus tapahtuisi parantumisia. Ihan ihmeellisiä sellaisia. Kuitenkin useimmiten sellaista terveeksitulemista ei tapahdu. Sama koskee myös monenlaisia ahdistuksia ja kärsimyksiä. Usein halutaan ottaa Uudesta Testamentista, ikäänkuin taustastaan irroittaen, esiin siellä kerrottuja ihmetekoja. Eikä ollenkaan huomata tai välitetä huomata kuinka paljon Uusi Testamentti käsittelee ahdistuksia ja kärsimyksiä. Paavalin elämä oli täynnä kärsimystä ja ahdistuksia.<br />
Tallainen takatalvi on itseasiassa välttämätöntä. Jos ei tallaista tulisi välillä, alkaisi keväinen sää menettää merkitystään. Ainainen auringon paiste ja lumen sulaminen kerralla tekisi kevääntulosta itsestäänselvyyden. Takatalven esiin marssi korostaa kauniin kevätsään merkitystä.<br />
Jeesus opetti oppilaitaan rukoilemaan, kun he sitä pyysivät. Tuo rukous on hyvin hieno se sisältää hurjasti merkityksiä. Ensinnäkin se on yhteisörukous, ei yksitäisen ihmisen rukous. Kuinka paljon jo tuo tosiasia merkitsee tänä yksityisyyttä korostavana aikanan? Rukous keskittyy ensin valtakunnan tuloon ja Jumalan tahdon tapahtumiseen. Kuinka paljon noiden pyyntöjen tulisikaan ohjata meidän valintojamme ja elämäntyyliämme? Ei olekaan niin tärkeää meneekö elämä minun käsikirjoitukseni mukaan vai ei. Tässä on paikka jäädä nöyrästi pyytämään valtakunnantuloa ja Jumalan tahdon tapahtumista.<br />
Itseasiassa on hyvä pysähtyä miettimään millainen on käsityksesi elämästä. Oletko elmässäsi matkalla kohti syksyä, kaiken elämän hidasta sammumista kohti? Se on kyllä realistinen käsitys, mutta onko se sittenkään ainoa totuus. Vaikka fyysinen ja osin henkinen suorituskykymme heikkenee ja tämä lihallinen olemus kallistuu kohti multaa, josta se on tullutkin. Niin hengen puolesta olemme kuitenkin matkalla kohti kevättä. Siitä kertoo Isä Meidän rukouksen alkupyynnöt. Olemme menossa kohti ikuista kevättä, Jumalan valtakuntaa. Vaikka välillä täällä tässäkin mielessä takatalvi kohtaa meitä, niin kevät kuiitenkin purkautuu esiin. Siksi Jeesus otti esille rukouksessaan valtakunnan ja Jumalan tahdon toteutumisen.<br />
Olen alkanut vähitellen ajatella, että on suurenmoista sittenkin jättäytyä Jumalan tahdon varaan, yrittämättä itse kannatella elämää. Pyrkiä nöyränä kuulemaan sitä puhetta, mitä elämän kärsimykset ja ahdistukset minulle puhuvat.<br />
En vastusta rukousta sairaan puolesta. Haluan vain että kukaan ei joutuisi kokemaan hylkäämistä silloin kun parantumista ei tulekkaan. Tuskin koskaan kuulee todistuksia siitä, että sairaus ei poistunut, ahdistukset jatkuivat , mutta jotain uutta ymmärrystä on avautunut tämän elämäntilanteen kautta. Äärikarismaattisuus kaventaa Jumalan tahdon oman toimintansa palvelijaksi. Tärkeää ei olekkaan elämän ymmärtäminen vaan karimaatikon oma kunnia. Parantumattomat se julmasti hylkää omaan ahdistukseensa ja epäonnistumisen tuntoihinsa. Vain ne kelpaavat, jotka pysyvät mukana menestyksen tavoittelussa. Äärikarismaattisuus on tuhoisaa sielunterveydelle. Se on kuin Jobin kirjan kamelikurki, joka kiitää ilmaa piiskaten, mutta jättää munansa auringon haudottavaksi. Sen sulissa ei asu haikaran hellyys.<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-25256779922110896682018-06-13T04:40:00.000-07:002018-06-13T04:40:01.468-07:00Kevät kesän-18 kuvia!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhISK_n7z4KGtphlzQp8if58nP-Ux1gLMybUiAbox-LxhsbFzta7iHufDJv6o97nPHwLxpcsT3xdI2gOK-EkmBviDKgcptteEujToSE9I9PLJmxrF0d3OCfvFARxfdqogaHDPEnQ6ojw866/s1600/_MG_9072%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhISK_n7z4KGtphlzQp8if58nP-Ux1gLMybUiAbox-LxhsbFzta7iHufDJv6o97nPHwLxpcsT3xdI2gOK-EkmBviDKgcptteEujToSE9I9PLJmxrF0d3OCfvFARxfdqogaHDPEnQ6ojw866/s320/_MG_9072%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhj5THwy-xB48rcDgHvdtbmVARaMCccIarDX7WRSUYfth1Dzt1Cv78MzOa-2Jp4k39Dz4-MARCxA4ZWtoywvJAc_Srj5cjWYIVY-roV4QgtnnyXDsmi44bt-O665LCnnTSAsnCvdBLdunL/s1600/_MG_9064%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhj5THwy-xB48rcDgHvdtbmVARaMCccIarDX7WRSUYfth1Dzt1Cv78MzOa-2Jp4k39Dz4-MARCxA4ZWtoywvJAc_Srj5cjWYIVY-roV4QgtnnyXDsmi44bt-O665LCnnTSAsnCvdBLdunL/s320/_MG_9064%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg87ByP0ZjbCD-gQikLRTAWdNy7OSYBysJHheTfsbrItXxILzr19WNQ4In0NBjtHKey-d74gyHTBc_ZiEOEPO0yyHAiiIWiPvHwPVqHq3K2I28qUP5JnWQJ72wWCz8UADynHGdA07tjH7ux/s1600/_MG_9028%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg87ByP0ZjbCD-gQikLRTAWdNy7OSYBysJHheTfsbrItXxILzr19WNQ4In0NBjtHKey-d74gyHTBc_ZiEOEPO0yyHAiiIWiPvHwPVqHq3K2I28qUP5JnWQJ72wWCz8UADynHGdA07tjH7ux/s320/_MG_9028%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg07AgBZjYq6_P8TCosvmcQsRNgIzNe8NNzOLP9VwWPg-IFDX-FlUYreUPmDBGA6npnvDs89a_4emaC2QkidSWkRaxTbocmpFhr5UtIoI4xYE53bellmeMWZ0ALb3s1OggiLyhMGOxIdNQW/s1600/_MG_9053%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg07AgBZjYq6_P8TCosvmcQsRNgIzNe8NNzOLP9VwWPg-IFDX-FlUYreUPmDBGA6npnvDs89a_4emaC2QkidSWkRaxTbocmpFhr5UtIoI4xYE53bellmeMWZ0ALb3s1OggiLyhMGOxIdNQW/s320/_MG_9053%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_-Pq_nJThibB0ibUqsBzZ8P6MFLy091EC6ENXVN9-Q0T6SZ3Z38fj1vRPnepvDb0nAx-yr53COM7F3xjpaazUHxJ7hC35_IyT8Le5abNowZaoLA80KK4dnYDLB71cGKLdPcbne3o19aks/s1600/_MG_9062%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_-Pq_nJThibB0ibUqsBzZ8P6MFLy091EC6ENXVN9-Q0T6SZ3Z38fj1vRPnepvDb0nAx-yr53COM7F3xjpaazUHxJ7hC35_IyT8Le5abNowZaoLA80KK4dnYDLB71cGKLdPcbne3o19aks/s320/_MG_9062%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKcgqQrVFqKbNLj2bJStctQTyc1vkdjS1Szr-EKq0iefUpb3uCCnbTnQ9172zdl12cilvb9Dl3ULKGycA_Ryq35IezAw-gjOWxv_EmXe_n88wluH6nENzkhN8vKs_NyKQMQdQt6e-z2DJ2/s1600/_MG_9034%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKcgqQrVFqKbNLj2bJStctQTyc1vkdjS1Szr-EKq0iefUpb3uCCnbTnQ9172zdl12cilvb9Dl3ULKGycA_Ryq35IezAw-gjOWxv_EmXe_n88wluH6nENzkhN8vKs_NyKQMQdQt6e-z2DJ2/s320/_MG_9034%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdXAWU7WRzMv-A_zwDdRXv-MtG6_iPEybClz5Mwu5Xy_4xIROeB_7xSta99PX8n87YA9dd7IA_JbThfbo747tRp9JTjEWXGg4C_G344-suX5V9QyntI8EL69bLnhbkjooloQCMVaP772t5/s1600/_MG_9074%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdXAWU7WRzMv-A_zwDdRXv-MtG6_iPEybClz5Mwu5Xy_4xIROeB_7xSta99PX8n87YA9dd7IA_JbThfbo747tRp9JTjEWXGg4C_G344-suX5V9QyntI8EL69bLnhbkjooloQCMVaP772t5/s320/_MG_9074%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVP9Y100l4r6oab4FJOtSpOkkHIlGQEbOQcxOQza2GHVnmQCUT9wiSdbFHmich91vNLmZZgviqDodMfL-GxgUK3s8f4zW80jiVocUyCujs2aEPWp8BoTAw-xNp1v5pj5CITUnWPnup0gDm/s1600/_MG_9078%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVP9Y100l4r6oab4FJOtSpOkkHIlGQEbOQcxOQza2GHVnmQCUT9wiSdbFHmich91vNLmZZgviqDodMfL-GxgUK3s8f4zW80jiVocUyCujs2aEPWp8BoTAw-xNp1v5pj5CITUnWPnup0gDm/s320/_MG_9078%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhk_tdPL9VPb_5hqs_VfTT_qr2ZYuF6xXKrT8zDkaA3m7MKddIjM2kkHutz4WuWLmX9KeqOLbCGIT5KPKlDxfufvMwzD8zEed8cw62p_T5biVHnTkzcb8icC9qeyyINmPIUAKikmi9R5LK/s1600/_MG_9050%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhk_tdPL9VPb_5hqs_VfTT_qr2ZYuF6xXKrT8zDkaA3m7MKddIjM2kkHutz4WuWLmX9KeqOLbCGIT5KPKlDxfufvMwzD8zEed8cw62p_T5biVHnTkzcb8icC9qeyyINmPIUAKikmi9R5LK/s320/_MG_9050%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwyEZJ7_nx8OzuiNJFUA7W8wfPyTt9oyO2DITMxGiRKPPJzsChNyvGIfHIoZYdcQcM1-uzEQzEOXckqehC5GgL6NKrQo2lFMGY68X4w6GtBS2ripkzfELpruhkWJU8BtB8PXxg0xejBkWp/s1600/_MG_9048%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwyEZJ7_nx8OzuiNJFUA7W8wfPyTt9oyO2DITMxGiRKPPJzsChNyvGIfHIoZYdcQcM1-uzEQzEOXckqehC5GgL6NKrQo2lFMGY68X4w6GtBS2ripkzfELpruhkWJU8BtB8PXxg0xejBkWp/s320/_MG_9048%255B1%255D.JPG" width="320" /></a></div>
Luonto on nyt kauneimmillaan. Tosin on kuivaa. Sadetta kaivattaisiin kovasti. Puolukka kukkii.markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-58960286329289474582017-11-01T22:55:00.001-07:002017-11-01T22:55:18.820-07:00Syksyn kuvia!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihMqhGT3LUDSnx8aeddwiWnGBlLz7tLvsnrdOuKRN4KxBGz1k0gEI7L9uSItIewsznhkgcxgSoNoU_No0KlbTpzbpzpdpu51pC73Jfdiiwhk7GebYs62iyjwy1Wgw6uAGdAR51VoswvThN/s1600/_MG_8775%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihMqhGT3LUDSnx8aeddwiWnGBlLz7tLvsnrdOuKRN4KxBGz1k0gEI7L9uSItIewsznhkgcxgSoNoU_No0KlbTpzbpzpdpu51pC73Jfdiiwhk7GebYs62iyjwy1Wgw6uAGdAR51VoswvThN/s400/_MG_8775%255B1%255D.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNfJMenJqcZ4g17htSpmrZkZ_a5tsIkhrvDXs7dEUSY14APv7kHXcDVNMNg8K6yBqWLJFx1zuusSuBT5wismVDWZisLORar98V1HaGKsLSEZhioEQyyZhaba4PyGsXgj6Efxca0lEo4swl/s1600/_MG_8770%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNfJMenJqcZ4g17htSpmrZkZ_a5tsIkhrvDXs7dEUSY14APv7kHXcDVNMNg8K6yBqWLJFx1zuusSuBT5wismVDWZisLORar98V1HaGKsLSEZhioEQyyZhaba4PyGsXgj6Efxca0lEo4swl/s400/_MG_8770%255B1%255D.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Zr4ysuMOCz1E-2jhRx50ivIqVcEzwomKhnhvfAj36GyKAQBtmWf0zOkVR45vdoWRLRz_70IL7ID-ZUondC6kunDGRcLd4xhJPyggkl67jo-ZY9eY05TMMdXDFt5PC-_oxmwLnzOE40qq/s1600/_MG_8771%255B1%255D.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Zr4ysuMOCz1E-2jhRx50ivIqVcEzwomKhnhvfAj36GyKAQBtmWf0zOkVR45vdoWRLRz_70IL7ID-ZUondC6kunDGRcLd4xhJPyggkl67jo-ZY9eY05TMMdXDFt5PC-_oxmwLnzOE40qq/s400/_MG_8771%255B1%255D.JPG" width="400" /></a></div>
Marraskuun kuu ylimpänä. Alla aiemmalta syksyltä hämähäkin verkkoja. Jumalan luonto on kaunis.markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-39847996016999151282017-11-01T05:33:00.000-07:002017-11-01T05:33:13.129-07:00Ensilumen aikaa!Tänään on marraskuu eka päivä. Lunta on hiukan. Jäljet näkyy ja puista metsässä saa niskaansa lunta. Kävin kokeilemassa uutta raivaussahaa ja sain vaatteet märäksi. Hyvä peli raivuri on pusikoituneessa metsässä. Aamu valkenee verkkaan kahdeksan maissa. Ollaan menossa kohti kaamosta, vuoden pimeintä aikaa. Lapissa tämän kuu lopulla aurinko ei enää nouse ennenkuin tammikuussa.<br />
Kaamos on luonnon lepo aikaa. Kasvit ovat valmistautuneet kohtaamaan pakkasen ja lumen. Eläimet elävät myös säästöliekillä. Kaikki aktiivisuus keskittyy elossa pysymiseen. Nyt on myös ihmisellä aika keskittyä oman elämän keskeiseen sisältöön. Tutkia onko se elämä jota nyt elän lahjojeni mukaista, vai viekö minuun ulkoapäin lyödyt leimat minua ihan väärään suuntaan? Monilla meillä on historiassamme sellaista padottua tunnetta, joka ilmaisemattomana vääristää kykyämme olla kiinni tässä päivässä levollisesti.<br />
Luomme itsellemme kiirettä, koska on vaikeaa kohdata tätä hetkeä. Pysähtyminen tuntuu pelottavalta. Esim. sisäämme jossain lapsuuden tai nuoruuden herkkinä hetkinä on jonkin tapahtuman kautta patoutunut häpeän tunne. Tämä tunne kohtaamattomana vääristää koko identiteettiä.<br />
Patoutunut, käsittelemätön, tunne saa kummallisesti väritettyä koko käsityksen omasta itsestä oman värisekseen. Häpeän tunnetta kantava ihminen kokee olevansa kokonaan hävettävä, vaikka on todellisuudessa kysymys vain häpeää tuottaneesta tapahtumasta hänen elämässään.<br />
Luulen monien meistä kovettuneen elämässään isän tai äidin puutteen takia. Isä voi olla ollut paikalla mutta ei läsnä emotionaalisesti, tai sitten hän on ollut tavoittamattomissa. Sama voi koskea myös suhdetta äitiin. Huomiota vaillejäämisen tunnemöykky saa elämän kovettumaan ja ohjaa vääränlaiseen suuntaan.<br />
Ehkäpä marraskuun hämärä antaa tilaa kohdata vaillejäämistä ja muitakin patoutuneita tunteita. Kummallisesti noista puhuminen kuuntelutaitoiselle ihmiselle helpottaa ja korjaa tilannetta. Vaillejäänyt saa kokemuksen huomatuksitulemisesta, häpeään kietoutunut identiteetti pääsee hiljalleen irtautumaan siitä.<br />
<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-81974788310377807282017-10-05T23:21:00.000-07:002017-10-05T23:21:37.816-07:00Aamun ajatuksia!Sinertävä dieselsavu väreili hitaasti valkenevassa aamussa. Heräilevän tietyömaan koneet kävivät paikallaan lämmitäkseen. Uusi hieno liikenneympyrä oli melkein valmis. Kävelin sauvojen kanssa uutta asfalttia ja ylittäessäni tietä tuli vastaani mies. Valkea kypärä ja työasusteet kertoivat kyseessä olevan työmaan johtoportaan edustaja. Ystävällinen hyvän huomenen toivotus ja kommentti sauvomisen helppoudesta uudella päällysteellä. Ystävällinen tapaaminen. Lienevät kesänmittaan huomanneet vanhan äijän usein kävelevän ja tarkkailevan työmaan elämää.<br />
Pieni Uuraisten kunnan keskusta on nyt saanut todella hienon uuden risteysalueen liikenneympyröineen.<br />
Tullessani kotiinpäin kohtaa ystävän koiransa kanssa. Juttelemme hänen kanssaan elämän menosta.<br />
Kuinka merkittävää onkaan kohtaaminen meidän ihmislasten elämässä. Kohtaamisen syvyys voi olla eritasoinen, mutta jo ihan arkipäiväinen tapaaminen, ystävällinen juttelu, jopa hymy ja hyvänhuomenen toivotus tuovat iloa elämään.<br />
Olen iloinen siitä, että olen saanut viimeisen parin vuoden aikana kohdata useita ihmisiä syvemmässäkin mielessä. Jokainen yhteinen matka lähimmäisen kanssa kohti parempaa itsetuntemusta on minulle arvokas ja kiitollisuutta herättävä. On valtava etuoikeus ja kunnia saada jakaa jonkun ihmisen elämää ja yhdessä hänen kanssaan etsiä lähtökohtia parempaan elämänhallintaan.<br />
Vanha Testamentin suuri kärsijä Job, kärsimystensä keskellä, huutaa kunpa joku kuunteleisi minua. Se on meidän tarpeemme myös. Vaikka Jobilla oli ympärillään kolme ystäväänsä, niin hän ei kokenut tulevansa kuulluksi. Ei hän kaivannut neuvoja eikä varsinkaan syytöksiä ja parannuksen kehoituksia. Kuuntelijaa hän kaipasi. Ihmistä, joka vain kuulisi ja jakaisi sitä kuormaa mikä nyt elämää varjostaa.<br />
<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-38515332345323171922017-09-28T10:25:00.002-07:002017-09-28T10:25:55.737-07:00Vertaistukea!!Onpa aikaa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksestani. Ollaan taas syksyssä. Syyskuun viimeinen viikko meneillään. Ensi viikon lopulla on Ruokolahdella seurakuntaopiston Jaakkiman kampuksella aviopariryhmien ryhmänjohtajakoulutus.<br />
Avioparitoiminta on luonteeltaan vertaistoimintaa. Kaikki osallistujat tulevat oman avioliittonsa arjesta ja usein haasteet ovat varsin samankaltaisia kaikilla. Kokemus on riittävältä osin samanlaista, jotta voi syyntyä oikeaa vertaisuutta. Myös ryhmienjohtajat jakavat samanlaisen kokemusmaailman.<br />
Tänä aikana hurjasti yleistyneet avioerot tuovat monenlaista kärsimystä avioparien ja varsinkin heidän lastensa maailmaan. Siksi jokainen avioliitto, joka pelastuu avioparityön kautta vähentää yhteiskunnan yhteistä kärsimyksen määrää pieneltä osaltaan.<br />
Useimmat avioerot lienevät sinänsä turhia. Riittävän aikaisin saatu tuki olisi voinut pitää liiton kasassa ja myös parantaa suhteen tilaa onnellisempaan suuntaan. Toki on myös liittoja, joiden pelastaminen on mahdotonta ja esimerkiksi väkivaltaisen suhteen kohdalla jatkamisen edellytykset ovat jo menneet.<br />
Ilolla on todettava, että monet toimijat satsaavat edelleen avioliittojen parhaaksi. Usko tai ylipäätään kristillisyys ei sanottavasti enää suojaa avioliittoja. Seurakuntien piireissä erotaan lähes samaantahtiin kuin niiden ulkopuolellakin. On hienoa, että seurakunnat ovat heränneet aktiivisiksi toimijoiksi avioliittojen vaalinnassa. Vaikka usko ei suojaakaan sellaisenaan avioeron vaaralta, on se kuitenkin merkittävä auttava tekijä. Aviosuhde on aina inhimillinen suhde ja siksi sitä on hoidettava inhimillisellä tasolla. Kun aviosuhde nähdään oikein kahden ihmisen yhteisenä juttuna, jonka juuret ovat yhtäältä ihmisen biologiassa, niin pysytään oikealla tasolla asioiden hoitamisessa. Yhteinen usko on se kolmas lanka, joka tukee ja vahvistaa liittoa. Mutta ne kaksi muutakin inhimillistä lankaa on myös hoidettava.<br />
Kokemus, jota olen saanut joidenkin avioparien rinnalla kulkiessa, on saanut minut ajattelemaan elämänhistoria vaikutusta avioliiton vaikeuksiin. Voi olla niin, ettei varsinainen syy olekkaan aviosuhteessa, vaan se on toisen tai ehkä kummankin puolison lapsuuden tai nuoruuden kokemuksissa. Esimerkiksi haavoitettu itsetunto voi olla vaikeuksien todellinen syy. Suhteeseen kertyy toki monenlaista vääristymää ja toistuvat riidat tai laiminlyönnit tekevät todellisen syyn löytämisen hyvin vaikeaksi. Kannattaa mielestäni aina avioliiton kriisiytyessä lähteä hakemaan apua avioliiton kysymysten lisäksi myös omasta historiasta.<br />
Arjen ja elämän haasteiden keskellä suhde helposti alkaa etääntyä ja harmaantua. Hyvinvointi suhteessa vähenee ja silloin menneen elämän traumat aktivoituvat. Sopiva ärsyke tässä päivässä tuo pintaan trauman aiheuttamat käsittelemätttömät tunteet ja reaktio sattaa olla varsin repivä.<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-22146963597629508492017-03-22T01:14:00.000-07:002017-03-22T01:14:47.186-07:00Katoavaisuuden kosketus!Kuljin tänä aamuna taas hautausmaalla. Siellä kulkeminen ja hautakivien katselu kertoo minulle väistämättömästä, joka yhdistää meitä kaikkia. Kuolemaa ei voi paeta. Kerran se kohtaa jokaisen ihmisen. Se ei katso sivistyksen määrään, oppineisuuteen tai oppimattomuuteen. Tuosta portista on kaikkien käytävä omalla ajallaan.<br />
Kuinka kuolema tasapäistääkään meidät kaikki. Hautausmaan portin sisäpuolella ovat kaikki ristiriidat kadonneet, menettäneet merkityksensä. Poliittiset mielipiteet, uskonnolliset katsomukset, sukuvihat, luokkaerot ja inhimilliset arvoasteikot menettävät arvonsa. Tulemme kaikki samalle portille, vailla mitään omaisuutta, mitään ei saa mukaansa. Mikä suunnaton tasa-arvo.<br />
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän löydän niiden ihmisten hautakiviä, jotka olen tuntenut. Yhä enemmän löydän ikätovereiden kiviä. Millaisia tarinoita liittyykään kiviin kaiverrettuihin nimiin ja vuosiin. Suurinta osaa en tunne ja niitäkin jotka tunnen tunnen vajaasti. Arvokas on ihmisen elämä. Veikko Lavi lauloi aikanaan, jokainen ihminen on laulun arvoinen.<br />
Luulenpa, että meistä jää jäljelle se missä olemme tehneet jotain pyyteetöntä hyvää, rakasteneet jotain, kärsineet toisten puolesta, jakaneet läsnäoloamme, olleet ihmisiä toiselle.<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-51405542965465655582017-03-21T00:45:00.000-07:002017-03-21T00:45:25.057-07:00Kevät tekee tuloaan!Eilen oli kevätpäiväntasaus. Kirkkovuoden mukaan lähestytään pääsiäistä. Minulle tämä keväänaika on aina merkityksellistä. Se on sitä useammassa merkityksessä. Ensinnä se on merkityksellistä siksi, että aikanaan vuosikymmeniä sitten tulin uskoon maaliskuussa. Tuo kokemus silloin oli täynnä uuteen heräämistä ja oman paikan löytämistä. Keväinen valo yhdistyi oman vakaumuksen synnyn luomaan sisäiseen kirkkauteen. Vaikka nykyään ajattelen monista asioista erilailla ja koen kypsyneeni ihmisenä ja kristittynäkin, silti tuon kevään 1978 jäljet ovat vahvoina sielussani.<br />
Toiseksi pääsiäinen on viimeisinä vuosina tullut minulle enemmän ja enemmän merkitykselliseksi. Hiukan suren sielussani sitä, että ns. vapaat suunnat eivät kykene juhlimaan pääsiäistä sen ansaitsemalla tavalla. Ei ainakaan minun yhteisöni. Kaippa se on niin, että näissä yhteisöissä on haluttu tehdä selvä ero sakramentalismiin ja samalla menetetty ote kristillisyyden suuriin juhliin. Joskus kuulee nykytilaa puolustettavan sanomalla, että meillä on joulu ja pääsiäinen ynnä muut juhlat joka päivä. Ihminen on sillalailla syklinen olento, että hän tarvitsee selvän eron arjen ja juhlan välille. Kun se jää toteutumatta, niin kaikki on arkea.<br />
Kaipaisin seurakunnassa laskeutumista muistamaan Herran kärsimystä ja kuolemaa. Ilman pysähtymistä ja nöyrää kumartumista sovituskärsimyksen ja kuoleman edessä ei tule oikeaa ylösnousemuksen iloakaan.<br />
Onneksi on tv ja sen välittämä Ordotoksinen pääsiäisyön messu. Siinä tavoitan ylösnousemuksen riemun. Vuosituhansien takainen traditio koskettaa syvältä sielua. Samalla se vahvistaa henkeä luottamaan armoon.<br />
Luterilainen kirkko kyllä edelleen pitää yllä pääsiäisviikon iltojen Jumalanpalveluksista, ahtisaarnoineen. Kuitenkin kirkko on sellaisessa kuohuntatilassa ja suurelta osaltaan irrottautunut Raamatunsanasta, ettei sen traditiolla enää ole vaikuttavuutta. Kuinka voisi juhlia pääsiäisen Herraa, kun ei enää välitä totella Hänen selvää sanaansa?<br />
En voi ihan kaikkeen ordotoksiseen teologiaan yhtyä, mutta kunnioitan heidän uskollisuuttaan uskonsa juurille. Vakaa, pysyvä, nöyrä, uskoa ei tietoa korostava asenne on ordotoksisuuden menestystekijä.<br />
Milloin juhlimme ja kunnioitamme Kristusta jos emme sitä tee pääsiäisenä? Kristus on arkipäiväistetty.Onko hänestä tullut puhujalavojen huuhaa- miesten hiljainen yhtiömies?<br />
Kärsimyksen ja omastaan luopumisen kautta, hamaan kuolemaan asti, hänestä tuli meidän syntiemme sovittaja. Ruumiissaan hän kantoi meidän syntimme ja rikkomuksemme ristinpuulle ja sai aikaan iankaikkisen autuuden niille jotka uskovat häneen. Monen ahdistuksen ja vaivan kautta meidän on määrä mennä sisälle Jumalanvaltakuntaan, jossa Kristus jo meitä odottaa. Hän on esikoinen ja meidän toivomme, jossa me pelastumme.Meidän toivomme on se, että saamme tulla hänen kaltaisekseen hänen paluussaan. Täällä vielä olemme katoavassa lihassa ja synninalaisia. armossa pelastettuja toivon varaan. Siksi juhlikaamme ylösnoussutta Kristusta.<br />
Varokaamme niitä tahoja, jotka pyrkivät tuomaan kristillisyyteen vierasta oppia. Oppia jo täällä toteutuvasta valtakunnasta. Jostain salatusta, jollakin kummallisella antautumisella ja jumalallistumisella, saavutettavasta asemasta. Asemasta jossa voidaan valloittaa jokin paikkakunta, koko suomi tai facebook tai mitä tahansa. Maallinen valta ja evankeliumi eivät koskaan sovi yhteen. Jumalan valtakunta ilmestyy vasta Kristuksen paluussa ei ennen. Tuollainen opetus on gnostilaisuutta nykymuodossaan ja nousee syvyydestä. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-989801156720273762017-02-07T00:32:00.001-08:002017-02-07T00:32:12.139-08:00Sinä elämältä vai elämä sinulta!Tänä aamuna pohdiskelen otsikon ajatusta. Näkökulma ero siinä on. Toki voi ajatella, että turhaa spekulaatiota ja teoretisointia, kunhan vain eletään. Odotan ja toivon elämältä merkitsee passiivisempaa otetta, kuin elämän esittämän kysymyksen edessä oleminen.<br />
Jospa ajatteleisinkin, että elämä on se joka asettaa kysymykset, haasteet, mahdollisuudet, vaikeudet, kärsimykset ja odottaa kuinka vastaan niihin? Eikö siitä seuraa aktiivisemman osallistumisen mahdollisuus? Olenkin oman elämäni toimija en enää sivustakatsoja.<br />
Elämältä odottaminen johtaa pahimmillaan epätoivoon, koska kaikkea toivuttua ei koskaan kuitenkaan saa. Toki on oikein toivoa ja haaveillakin, mutta samalla säilyttää ote tähän hetkeen ja sen tuomiin kysysymyksiin.<br />
Elää tässä hetkessä on hyödyllinen elämäntaito. Aina voi valita, aina on mahdollisuuksien ovet tai ainakin yksi ovi auki. Väistämättömänkin edessä on vielä valinnan mahdollisuus. Voi valita kuinka asennoituu siihen jota ei voi väistää.<br />
Uusi Testamentti korostaa hyvin samanlaista asennoitumista elämään. Jeesus kehoitti olemaan huolehtimatta huomisesta, sehän tarkoitta syvimmiltään sitä, että jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus. Samoin Hän ilmaisi Jumalan huolehtivan luodustaan, katsokaa taivaan lintuja.....Tämä päivä ja tämä hetki on ainoa varmasti käsillä oleva. Huomisesta ei kukaan tiedä varmasti mitään. Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus tehdä arvojensa mukaisia tekoja. Luoda jotain, nauttia jostain jonka joku toinen on luonut tai jos tarpeellista valita parempi tapa asennoitua kärsimykseen jota ei voi poistaa tästä päivästä. Jeesus lupasi seuraajilleen yltäkylläistä elämää. Raamatun esimerkit osoittavat yltäkylläisyyden sisältävän onnentunteita niinkuin myös kärsimystäkin. Se on luomisen tuskaa ja onnistumisen riemua, jonkin arvokkaan edessä pysähtymistä ja siihen eläytymistä ja se on kärsimyksen, surun, kaipauksen, pettymyksen, onnettomuuden kestämistä. Se on merkityksellisyyden ja johonkin suurempaan kuulumisen ylitsevuotavaa riemua. Vanhan Testamentin pyhistä sanotaan heidän kuolleen elämästä kylliksi saaneena. Mitta oli tullut heidän kohdallaan täyteen ja oli hyvä tulla otetuksi heimonsa tykö.<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-90791779948830127222017-02-02T22:19:00.000-08:002017-02-02T22:19:25.655-08:00Miestenpiiri!Olin eilen illalla taas miestenpiirissä. Suunnilleen kerran kuukaudessa kokonnumme. Tälläkertaa olimme koolla todellisessa maalaismaisemassa, perinteikkäässä isossa pirtissä. Kävelyä otsalappujen valossa, sauna ja tarjoiluna sanaa kotitekoisen ruisleivän keralla. <br />
Siellä voi selvästi aistia, kuinka tärkeää yhteentulo meille miehille on. Se muodostaa tärkeän tuen heidän elämänsä haasteissa. Hartaus ja uskon tosissaan ottaminen leimaa miehistä yhteyttä siellä. Joku on puheliaampi, toinen taas hiljaisempi, mutta kaikilla sama läsnäolon tuntu.<br />
Porukka on iältään viidenkympin huitteilta kasikymppisiin. Tuollaisessa porukassa on jo elämänkokemusta, monenlaista haavoittumista ja elämän edessä koettavaa nöyryyttä. Samalla poikamaisuus on myös läsnä.<br />
Liikunta ja sauna ovat useimmiten illan ohjelmassa, toki mukana on myös miehiä jotka terveydellisistä syistä eivät voi olla mukana noissa aktiviteeteissä. Heille on tilaa istuksella, usein tulen äärellä, ja jutella. Lopuksi tullaan yhteen kuulemaan jonkun puhetta. Hartaus ei ole silloin itseensä käpertymistä, vaan siinä on vahva yhteyden tuntu. Lenkki, sauna, puheet, jutut ovat aukaisseet mahdollisuuden nöyrään, rehelliseen yhteyden kokemiseen. Lopuksi kannetaan yhteisessä rukouksessa Herran eteen niin sanotut kuin sanomattomatkin rukousaiheet.<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-25828996898412150252017-02-01T01:07:00.000-08:002017-02-01T01:07:32.104-08:00Talven selkä taittuu!Nyt on jo helmikuu alussa. Aika menee nopeasti, pian ollaan keväässä. Katselen ulos, siellä sataa hiukan lunta ja on sumuista. Paksut pilvet kattavat taivaan. On todella vähän lunta helmikuun alun tilanteeksi. Kai on uskottava ilmastonmuutokseen, siksi kummallisia nämä kelit.<br />
Ajattelen ihmisiä, joita olen tavannut uuden elämän tilanteeni aikana. Tunnen kiitollisuutta niistä yhteisistä matkoista joita olen saanut heidän kanssaa taittaa. Miten kiitollisuutta herättävää onkaan saada jakaa lähimmäisen elämän taakkaa ja pohdiskella yhdessä kuinka voisi elämää helpottaa. Yhteisen matkan aikana löytää sieluun jäätyneitä kohtaamattomia tunteita.<br />
Olen vierelläkulkija, siinä ei kovin paljoa tarvita, vain isot korvat ja pieni suu. Monet meistä tulevat autetuiksi jo sillä , että löytyy joku joka kuuntelee, hyväksyy ja ymmärtääkin. Toki on hyväksi ymmärtää ihmisen psyyken toimintaa ja omata kokemusta elämästä. Omat rajani ymmärrän enkä tahdo niitä ylittää. Kaikkia en voi auttaa ja pyrin sen tunnistamaan toiminnassani. On elämän tilanteita, joissa minun apuni ei ritä, vaan tarvitaan kovemman luokan ammattilaista. Arvostan heidän ammattitaitoaan.<br />
Taitaa olla meidän uskovaisten kohdalla edelleenkin niin, että koetaan vaikeana etsiä apua sielunelämän vaikeuksiin. Jostain me vain olemme saaneet mukaamme itsepintaisen ajatuksen, jonka mukaan usko Jeesukseeen riittää parantamaan meidät kokonaan. Monet uskovien avioerot voitaisiin estää, jos puolisot lähtisivät ajoissa etsimään apua. Monien uskovien vuosikymmenien mittaiset salaiset taistelut erilaisten riippuvuutta aiheuttavien tapojen orjuudessa lyhenisivät. Usko ei välttämättä eikä useinkaan paranna ihmisen sielunvammoja. Henki kyllä uudistuu, mutta liha on edelleen heikko.<br />
Kuinkahan monen avioeron takana on toisen tai ehkä molempien puoisoiden sielunhaavat? Käsittelemätön historia, lapsuuden traumat, kouluiän haasteet, kiusaamiset, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, ym.<br />
Olen havainnut elämänkaaren tutkimisen avaavan uudella tavalla ymmärryksen. Tulee selvemmäksi mistä tulen ja mitä kannan mukanani. Aviopareille on mielestäni suositeltavaa käydä kummankin elämänkaari siten läpi että puoliso on mukana kuulemassa ja jakamassa toisen elämänkaaren vaiheita. Ymmärys puolisoa kohtaan kasvaa ja myös rakkaus syvenee.<br />
Sielunhoidossa on se suuri mahdollisuus, että siinä voidaan vapaasti myös rukoilla. Ne asiat mitkä löydetään voidaan kantaa rukouksessa Jumalan eteen ja pyytää niissä apua. Myös voidaan rukoilla, että Jumala auttaa löytämään niitä kipukohteita mitkä ovat vielä piilossa.<br />
Nuoret ilahduttavasti ovat alkaneet ymmärtää tätä tilannetta. Jotku nuoret päättävät seurustelua aloittaessaan, että kumpikin osapuoli menee tahollaan terapiaan käsittelemään omaa historiaansa. Siten vältetään se ikävä tila jossa sielun käsittelemättömät haavat ja tunnemöykyt haittaavat parisuhdetta ja tulevat puolisoiden väliin.markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-72653550788861766042017-01-25T22:54:00.000-08:002017-01-25T22:54:23.691-08:00Maailma, minne menet?Kovin on maailmamme kummassa jamassa. Minusta tuntuu etten koko ikänäni ole tallaista tapahtumien vyöryä tavannut. Mediat tuovat esiin hämmentäviä tietoja ja spekulaatioita. Tuntuu ettei kukaan tiedä minne ollaan menossa. Vanha maailman järjestys järkkyy. Maailman miljoonista ihmisistä köyhimmät, jotka edustavat enemmistöä maapallon väestöstä, ovat heränneet huomaamaan taloudellisen epätasapainon maailmassamme. Uuden ajan kansainvaellukset ovat käynnissä kiihtyvällä vauhdilla.<br />
Se tasajako, joka on jäänyt toteuttamatta vauraalta "länneltä", toteutuu nyt massiivisena muuttoliikkeenä.<br />
Eikö nyt ole samoja merkkejä ilmassa kuin Rooman valtakunnan tuhossa? Ei ole enää oikeasti rakennettavaa, vaan leipä ja sirkushuvit tulevat yhä suuremmalle osalle ihmisten mielissä. Samalla monikasvoinen pahoinvointi lisääntyy.<br />
Ympäristön ja etenkin ilmakehän saastumiselle ei näytetä saatavan mitään. Valtioiden itsekkäät pyrkimykset turhentavat sopimusten tekoa.<br />
Keinot ongelmien ratkaisemiseen olisivat olemassa. Tasajako taloudessakin olisi mahdollinen. Ihmisen itsekkyys vain tekee ne mahdottomiksi.<br />
Entäpä jos aloittaisimme itsestämme? Mikä on tämän päivän epäitsekäs teko sinun kohdallasi?markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-55969399762697888452017-01-23T00:14:00.000-08:002017-01-24T01:36:27.761-08:00Arvon alkeita!Uskallan ajatella useiden meistä, ainakin ajottain, miettivän oman elämänsä arvoa. Minä ainakin sitä mietin välillä. Miten sitä oikein mittaisi? Mikä onkaan loppupeleissä arvokasta?<br />
Tämä elämä on rajallinen. Ollenkaan riippumatta siitä miten täällä on onnistunut, mitä saavuttanut tai jäänyt saavuttamatta, eräänä hetkenä se vain päättyy. Mitään ei voi viedä mennessään, ei ole edes tietoa jatkuuko tie mihinkään. Eikö tämä kaikki ole mieletöntä? Aika elämässä on joitain vuosikymmeniä ja sitten kaikki mitä on saanut kasaan on jätettävä, onpa se sitten aineellista tai henkistä.<br />
Tieto, niin valtavasti kuin se on kehittynytkin, ei auta meitä perimmäisten kysymysten äärellä. Sen valta ei ulotu ihmisen katoavaisuuden yli. Uskonvarassa meidän on kohdattava kysymys omasta katoavaisuudestamme. En voi sanoa, että tiedän, vaan voin vain uskoa. No joku uskoo ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Kaikki päätty siihen kun sydän lakkaa pumppaamasta. Toinen taas uskoo ihmisen sielun vaeltavan, siis palaavan elämään uudessa ruumiissa kerta toisensa jälkeen. Joillakin on taas usko tuonpuoleiseen maailmaan, taivaaseen, paratiisiin, kadotukseen, paikkaan johon joutumiseen voi vaikuttaa täällä eläessään.<br />
Ihmisen arvo on riippuvainen hänen ulkopuolellaan ja yläpuolellaan olevasta voimasta. Ateistin uskon kohteena on oma itse ja siksi ateististen yhteiskuntien raakuus ja ihmisarvon polkeminen on ymmärrettävää. Myös ateistisissa yhteiskunnissa tarvitaan jumalhahmoja, joita tehdään heidän johtajistaan.<br />
Se millaiseksi korkeampi voima mielletään määrittää hänen palvelioidensa käsitystä ihmisen arvosta.<br />
Myös kristittyjen jumala on eri historian vaiheissa mielletty sellaiseksi, mikä on oikeuttanut ihmisen arvon polkemiseen.<br />
Kuitenkin Raamatun Jumala on tullut ihmiseksi meidän syntiemme tähden ja lunastanut miedät ikuisesta erosta Häneen itseensä. Mikäpä voisi olla enemmän ihmisen arvoa koroittavaa?<br />
Kysymys arvosta tulee lähelle kysymystä ihmisen elämän tarkoituksesta. Jos minä saan arvoni siitä että olen Jumalan luoma ja Hänen lunastamansa, niin myös elämäni tarkoitus täytyy olla sidoksissa Häneen.<br />
Vastuulisuus itseäni korkeammalle ja minua rakastavalle taholle ohjaa elämän valinnoissa. Elämän tarkoitus ei voi olla otsikon kaltainen, koko elämää määrittävä ominaisuus. Vaan se koostuu tämän hetken valinnoista. Itseasiassa se mitä minusta jää oikeasti jäljelle kun matkani on taitettu on se miten olen käyttänyt tämän hetken. Elämän tarkoituksen syvin olemus on rakkaudessa. Mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä sen olette tehneet minulla näin Jeesus sanoi. Koko maailmaa ei voi pelastaa. Rakkauden on lähdettävä niistä kaikkein lähimmistä, sieltä kotipiiristä ja sitten ulotuttava niihin tilanteisiin mitä elämä tuo eteen.<br />
Lähden taas tänään tapaamaan muutamaa ihmistä. Nuo tapaamiset ovat minulle niitä hetkiä, joissa saan kuunnellen ja toisen ihmisen osaan eläytyen jakaa hiukan sitä rakkautta mikä tulee itseni ulkopuolelta. Jeesus sanoi: joka juo tätä vettä tulee elävän veden lähteeksi. Se ei ole pakoa hengellisiin sfääreihin tai katteettomiin lupauksiin, vaan ihmisen kohtaamista hänen elämänsä keskellä ja yhteistä matkaa kohti suurempaa selvyyttä omasta itsestä. <br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-39168672023296918252017-01-20T01:50:00.001-08:002017-01-20T01:50:13.410-08:00Kevään enteitä!Voi miten mieltä virkistää luonnossa ilmaantuvat kevään enteet. Tänä aamuna oli kaunis aamurusko. Päivä on jo pidentynyt selvästi talvipäivänseisauksesta ja kahdeksan maissa idän puoleinen taivas ruskotti punertavana. Laitoin joitain kuvia aamulta google+ palveluun. Tosin valokuvat vain likimain toistavat värien hienouden ja kylläisyyden. Nyt aurinko paistaa matalalta huoneeseeni, missä kirjoitan, ulkona on talvisen hiljaista. Lämpötila viitisen astetta pakkasella.<br />
Ajoin aamulla pienen lenkin autolla etsien kuvauspaikkoja. Hiljaista maalaismaisemaa, toimintansa lopettaneita maataloja, tyhjät navetat ja hiljaiset pihapiirit. Joitain aivan autioita taloja metsän keskellä. Kyllä on maaseutu muuttunut minunkin muistini aikana. Ne tilat jotka vielä toimivat koettavat sinnitellä Eu- suomen haasteissa ja kasvattaa kokoaan. Veikkaan useimpien niistäkin hiljenevän muutamien vuosien sisään. Muutama tosi isoksi kasvanut ja ammattitaidolla hoidettu on saanut nuoren polven jatkamaan toimintaansa. Minulle tuo pieni välähdys kotiseutuani viestii juurettomuuden kasvusta. Kasvukeskukset vetävät nuorta väkeä. Työt ovat siellä mihin ihmiset kokoontuvat tai mieluummin kootaan. Minä vanha mies haikailen kadonnutta maalaiskulttuuria. Pienten ihmisten yhteisöjä, joissa yhteys luonnon kanssa oli realistinen. Ihminen eli yhdessä luonnon kanssa ja käytti sitä hyväkseen elatuksekseen.<br />
Jatkuvan kasvun ideologia on tuottanut runsaasti hyvinvointia taloudellisessa mielessä, useimmat kai elävät tänään suuremmassa hyvinvoinnissa ja turvallisuudessa yhteiskunnan antaman turvaverkon suojissa kuin koskaan ennen suomen historian aikana. Terveydenhuolto on kehittynyt, elämme vnhemmaksi kuin mikään edellisistä sukupolvista. Silti pahoinvointi on lisääntynyt, vaikka on elämän perustarpeet hyvin tyydytettyinä. Onnellisuus ei ole kasvanut samaa vauhtia taloudellisen ja fyysisen hyvinvoinnin kanssa. Elämme siis pidempää ja onnettomampina kuin edellä menneet sukupolvet. Arvot ovat muuttuneet. Enää ei yhtenäiskulttuuri anna meille suojaansa, ei ole vakaata isien kirkkoa, joka suojelisi ja pitäisi huolta moraalista. Jumala on suurelta osalta sysätty syrjään ja Häntä tarvitaan vain syylliseksi silloin kun luonnon katastrofi tai muu ihmisen hallinnan ulkopuolella oleva tekee tuhoaan. Nykypäivän moraali sanoo, että kaikki mitä ikinä haluat on oikein, sinä olet itsesi ainoa mittapuu. Kuitenkin ihminen ilman itsensä ulkopuolella olevaa mittaajaa on hukassa oleva ihminen.markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-9090066852996281312017-01-17T23:30:00.000-08:002017-01-17T23:30:24.930-08:00Vuosi on vaihtunut. Aina uuden vuoden alkaessa haluaa kuulostella mitä tuleva tuo tullessaan. Kuitenkin se menee niin, ettei tulevasta tiedä. Sanakin kehottaa jättämään tulevan Herran käsiin ja keskittymään tähän päivään.<br />
Silti en voi olla katselematta ympärilleni huolestuneena. En niinkään huolestuneena maailman tai oman maamme tilanteesta, vaan siitä kuinka me olemme ajantasalla. Maailma on nyt täynnä huolenaiheita. Talouden heilahtelut, valtava muuttoliike eurooppaan, sotilaallisen toiminnan hurjasti lisääntyvä määrä, suurvaltojen kiihtyvä erimielisyys, kriisipesäkkeet ympäri maailmaa. Terrorismi on vaikeasti hallittava vaikuttaja ja muuttoliike eurooppaan antaa sille vahvan suojan. On mahdotonta torjua terorismia, joka soluttautuu valtavaan pakolaisten määrään.<br />
Huomaanko sen, että näiden kaikkien pitää tapahtua? Ongelma ei ole siinä, että tuollaista tapahtuu, vaan siinä millaisia johtopäätöksiä teemme. On kaksi toisistaan poikkeavaa tietä suhteessa näihin tapahtumiin. Toinen on se, että annetaan lisääntyvän pelon ajaa etsimään inhimillistä ratkaisua ongelmiin. Tästä seuraa lisääntyvä tarve koko maailman hallituksen löytämiseen. Etsitään ihmiskunnalle pelastajaa, joka ratkaisisi kasvavat ongelmat. Toinen tie taas on hyväksyä tapahtumat ja ymmärtää niiden olevan alkusoittoa Herran Jeesuksen takaisintulolle.<br />
Mielestäni, omalta pieneltä paikaltani katsoen, näyttää ahdistus lisääntyvän hurjaa vauhtia. Vaikka ulkoisesti onkin varsin turvattua suurimmalla osalla ihmisistä, niin sisäinen ahdistus ja tarpeettomuus valtaa alaa. Epävarmuus, jatkuva muutos ja kasvava itsekkyys syövät hurjasti kiihtyvää vauhtia elämän eväät monilta.<br />
Kaiken tiedontulvan ja some-maailman keskellä yksinäisyyden kokemus kasvaa kasvamistaan. Nyt on yhteisöllisyyden tilaus olemassa. Arkisten roolien kuoren alla elää Raamatun Jobin huuto, kunpa joku kuunteleisi minua, Äänettömään huutoon, tai liiaksi väristyneeseen huutoon ei kuulu vastausta ja turhautuminen kasvaa.<br />
Juurettomuus on se työkalu, jolla saatana työntää ihmisiä kohti tuhoa. Itsekäs ihminen, omillaan etsimässä omaa nautintoa ja tarkoitusta, vailla aitoa yhteyttä ja riippuvuutta yhteisöstä. Minä ja minulle on tämänpäivän vaatimus.<br />
Meidät on luotu yhteyteen. Yhteyteen Jumalan kanssa ja yhteyteen toisten ihmisten kanssa.<br />
Jospa elämän suuntaa voisikin muuttaa, pois itsekkyydestä ja omavoimaisuudesta, kohti yhteyttä tervettä riippuvuutta toisista. Itselle ja itseen satsaamisen sijasta ulospäin satsaamiseen. Kohti lähimmäistä ja kohti Jumalaa?<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-77793675954653631932016-12-21T00:54:00.001-08:002016-12-21T00:54:58.599-08:00Talvipäivänseisaus!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOqD2GNCJzMS0j_3uxm7TT1dYYF86sHBMR-WL602hgJQ6VM9DcTYSC4e8tq-nILwQ-EtQmr22xUmmkUFEpFo2b-DXznRRlH-LoSFsIkmOdEzH8EOjUlESKj7W2Ozg1H_F7WcGUIZrbqtJi/s1600/_MG_8136.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOqD2GNCJzMS0j_3uxm7TT1dYYF86sHBMR-WL602hgJQ6VM9DcTYSC4e8tq-nILwQ-EtQmr22xUmmkUFEpFo2b-DXznRRlH-LoSFsIkmOdEzH8EOjUlESKj7W2Ozg1H_F7WcGUIZrbqtJi/s200/_MG_8136.JPG" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Tänään on kalenterin mukaan vuodenkierron lyhin päivä. Verkkaisesti aamu valkenee ja lauha kostean sumuinen ilma korostaa hämärää. Joulu lähestyy. Kummallisen kiireistä aikaa nämä joulua alustavat viikot. Stressiä, kaupoissa kassajonoja, kiireen ja levottomuuden tunnetta.<br />
Pohdiskelen mielessäni ristiriitaa, joka tässä kaikessa piilee. Luonto lepää, pimeä supistaa valonajan minimiinsä. Päivä on oikeastaan vain aamu- ja iltahämärän yhteenliittymä. Kaikki luonnossa elää säästöliekillä. Silti ihmisten elämän täyttää kiire ja kummallinen paine, odotus jostain, joka ei kai edes koskaan toteudukkaan. Eikö nyt olisi, yhdessä luonnon kanssa, levon ja pysähtymisen aika?<br />
Ennen vanhaan aikaan maalaiselämässä toteutui luonnon kanssa yhteydessä eläminen. Vuodenvaihteeseen mennessä oli kaikki viljelytyöt saatu tehtyä. Elämänrytmi hidastui, elämä kulki säästöliekillä, kuten luonnossakin tapahtui.<br />
Nykyihminen on etääntynyt luonnosta pelottavan kauas. Nykypäivän työt jatkuvat samalla painollaan läpi vuoden. Tekniikan kehitys antaa siihen mahdollisuudet. Olemme menettäneet luonnon ikivanhan, alkuperäisen syklisyyden.<br />
Onko ihminen tänään onnellinen kaiken tekniikkansa ja hurjasti parantuneiden olosuhteidensa keskellä? Enemmänkin epäilen, niinkuin mielensäpahoittajakin sanoo. Kyllä ei ole! Pahoinvointi lisääntyy hurjaa vauhtia, avioliitot ja avoliitot hajoavat. Onnen etsintä saa kummallisia muotoja. Itsekeskeisyys kasvaa. Minä itse on palvonnan kohteena. Minun onneni, minun pyrkimykseni, minun nautintoni, minun oikeuteni. Kaiken sosiaalisuutensa keskellä ihminen on pohjattoman yksinäinen. Minä on saanut valtaistuimen ja käsitys minua suuremmasta on katoamassa. Henkisyys lisääntyy, mutta sekin lähtee minän omista tarpeista, enkelit minua varten, oma itse rakennettu käsitys henkisyydestä ruokkimassa minän tarpeita.<br />
Kuitenkin kestävän onnen ja elämäntäyttymyksen lähde on yhteisöissä. Minä ei itseäni varten, vaan minä yhteisöä varten, minä itseäni korkeampaa varten. Liittyminen ja omistautuminen omaan yhteisöön sen sääntöihin ja yhteyteen. Ovi onneen avautuu aina ulospäin. Onnen voi saavuttaa vain siinä missä on lähimmäistä varten itselleen soveltuvalla tavalla.<br />
Vaikka elämänolosuhteet, vauraus, hyvinvointipalvelut, terveydenhuoto, erilaiset yhteiskunna tuet ovat paremmat kuin koskaan ennen, niin kuitenkin alkoholi ja huumeet tuhoavat elämää ennätysmäisesti.<br />
Kadotettu yhteys luontoon ja yhteisöihin on johtanut samalla elämäntarkoituksen katoamiseen. Sukujen merkitys on romuttunut, vanhuksien yksinäisyys on kasvava ongelma.<br />
Johannes kastajan tehtävä oli enkelin ilmoituksen mukaan kääntää isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun. Evakeliumi onkin kutsu yhteyteen, vetoomus palata juurille. Jumalan yhteyteen ja yhteyteen toisten kanssa. Pois itsekeskeisyydestä kohti lähimmäistä.<br />
Sinulla on vain tämä hetki, mennyt on tallessa sitä ei enää mikään voi muuttaa, tulevasta et tiedä. Etsi tarkoitus tästä hetkestä, anna itseäsi lähimmillesi, teet jotain jolla ilahdutat rakkaitasi. Pysähdy olet jo perillä!<br />
Hyvää Joulua!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span id="goog_1536637148"></span><span id="goog_1536637149"></span>markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7567315522183250042.post-13359992143325348592016-11-24T04:19:00.000-08:002016-11-30T09:30:07.055-08:00Aloitus aatoksia!Olen nyt aikeissa aloittaa blogikirjoittamisen. Haluan kokeilla saanko ketään kiinnnostumaan ajatuksistani. Myöhemmin kerron itsestäni ja aikeistani lisää..<br />
Tänään marraskuun lopulla sataa räntäistä lunta ja maailma tuntuu pimeältä. Huoneissa on luonnollisen valon puutteen tähden pidettävä keinovaloja päällä, mistä löytyisi valoa siihen pimeyteen, jossa haparoidessamme ja onnea tavoitellessamme rikomme itsemme ja lähimpämme?<br />
Mieleni on surullinen, monien ihmiskohtaloiden taakoittama, voi tätä välinpitämättömyyden ja näennäisen onnen maailmaa!<br />
Syytäminen on niin turhaa kuin vain jokin voi turhaa olla. Runoilija Arvo Turtiainen kirjoittaa oivaltavasti runossaan Aputyömies Säippä:<br />
<br />
"Eräänä aamuna löysin hukkuneen hiiren juomavesiastiasta.<br />
Koko päivän ajattelin hiirtä<br />
sen ei olisi pitänyt lähteä kolostaan<br />
ei janon<br />
ei nälän<br />
ei minkään tuskan vuoksi.<br />
Siten se olisi pelastanut itselleen tärkeimmän,<br />
elämän.<br />
<br />
Mutta kun taas ajattelen elämää,<br />
sen tuhansia häpeällisiä koloja<br />
joissa jano, nälkä ja tuska ovat alituiset seuralaiset,<br />
niin hiiri teki aivan oikein..."<br />
<br />
Psyykkinen jano, nälkä, onnen kaipaus, hyväksytyksi tulemisen tarve, rakastetuksi tulemisen tarve ja monet monet muut tarpeet ajavat ihmiset liikkeelle koloistaan ja alttiiksi hukkumisen vaaralle.<br />
Kuinka valtava onkaan yhteisöjemme keskellä huutava aidon kohtaamisen tarve. Tarve tulla kuulluksi ja rakastetuksi, siten ettei se kohtaaminen riko itseä ja lähimpiä. Tarve kokea sellainen kohtaaminen, joka antaa tilaa löytää itsestään rakentavampia ratkaisumalleja.<br />
Olen kiitollinen jokaisesta ihmisestä, jonka olen saanut kohdata tällä tavoin. Haluan antaa elämäni loput vuodet sellaiseen palveluun edellytesteni mukaan. Tiedän etten voi kaikkia auttaa, mutta olen kiitollinen niistä joita voin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />markku lehmuskoskihttp://www.blogger.com/profile/08579098683457697760noreply@blogger.com0