tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuosi on vaihtunut. Aina uuden vuoden alkaessa haluaa kuulostella mitä tuleva tuo tullessaan. Kuitenkin se menee niin, ettei tulevasta tiedä. Sanakin kehottaa jättämään tulevan Herran käsiin ja keskittymään tähän päivään.
Silti en voi olla katselematta ympärilleni huolestuneena. En niinkään huolestuneena maailman tai oman maamme tilanteesta, vaan siitä kuinka me olemme ajantasalla. Maailma on nyt täynnä huolenaiheita. Talouden heilahtelut, valtava muuttoliike eurooppaan, sotilaallisen toiminnan hurjasti lisääntyvä määrä, suurvaltojen kiihtyvä erimielisyys, kriisipesäkkeet ympäri maailmaa. Terrorismi on vaikeasti hallittava vaikuttaja ja muuttoliike eurooppaan antaa sille vahvan suojan. On mahdotonta torjua terorismia, joka soluttautuu valtavaan pakolaisten määrään.
Huomaanko sen, että näiden kaikkien pitää tapahtua? Ongelma ei ole siinä, että tuollaista tapahtuu, vaan siinä millaisia johtopäätöksiä teemme. On kaksi toisistaan poikkeavaa tietä suhteessa näihin tapahtumiin. Toinen on se, että annetaan lisääntyvän pelon ajaa etsimään inhimillistä ratkaisua ongelmiin. Tästä seuraa lisääntyvä tarve koko maailman hallituksen löytämiseen. Etsitään ihmiskunnalle pelastajaa, joka ratkaisisi kasvavat ongelmat. Toinen tie taas on hyväksyä tapahtumat ja ymmärtää niiden olevan alkusoittoa Herran Jeesuksen takaisintulolle.
Mielestäni, omalta pieneltä paikaltani katsoen, näyttää ahdistus lisääntyvän hurjaa vauhtia. Vaikka ulkoisesti onkin varsin turvattua suurimmalla osalla ihmisistä, niin sisäinen ahdistus ja tarpeettomuus valtaa alaa. Epävarmuus, jatkuva muutos ja kasvava itsekkyys syövät hurjasti kiihtyvää vauhtia elämän eväät monilta.
Kaiken tiedontulvan ja some-maailman keskellä yksinäisyyden kokemus kasvaa kasvamistaan. Nyt on yhteisöllisyyden tilaus olemassa. Arkisten roolien kuoren alla elää Raamatun Jobin huuto, kunpa joku kuunteleisi minua, Äänettömään huutoon, tai liiaksi väristyneeseen huutoon ei kuulu vastausta ja turhautuminen kasvaa.
Juurettomuus on se työkalu, jolla saatana työntää ihmisiä kohti tuhoa. Itsekäs ihminen, omillaan etsimässä omaa nautintoa ja tarkoitusta, vailla aitoa yhteyttä ja riippuvuutta yhteisöstä. Minä ja minulle on tämänpäivän vaatimus.
Meidät on luotu yhteyteen. Yhteyteen Jumalan kanssa ja yhteyteen toisten ihmisten kanssa.
Jospa elämän suuntaa voisikin muuttaa, pois itsekkyydestä ja omavoimaisuudesta, kohti yhteyttä tervettä riippuvuutta toisista. Itselle ja itseen satsaamisen sijasta ulospäin satsaamiseen. Kohti lähimmäistä ja kohti Jumalaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti