tiistai 7. helmikuuta 2017

Sinä elämältä vai elämä sinulta!

Tänä aamuna pohdiskelen otsikon ajatusta. Näkökulma ero siinä on. Toki voi ajatella, että turhaa spekulaatiota ja teoretisointia, kunhan vain eletään. Odotan ja toivon elämältä merkitsee passiivisempaa otetta, kuin elämän esittämän kysymyksen edessä oleminen.
Jospa ajatteleisinkin, että elämä on se joka asettaa kysymykset, haasteet, mahdollisuudet, vaikeudet, kärsimykset ja odottaa kuinka vastaan niihin? Eikö siitä seuraa aktiivisemman osallistumisen mahdollisuus? Olenkin oman elämäni toimija en enää sivustakatsoja.
Elämältä odottaminen johtaa pahimmillaan epätoivoon, koska kaikkea toivuttua ei koskaan kuitenkaan saa.  Toki on oikein toivoa ja haaveillakin, mutta samalla säilyttää ote tähän hetkeen ja sen tuomiin kysysymyksiin.
Elää tässä hetkessä on hyödyllinen elämäntaito. Aina voi valita, aina on mahdollisuuksien ovet tai ainakin yksi ovi auki. Väistämättömänkin edessä on vielä valinnan mahdollisuus. Voi valita kuinka asennoituu siihen jota ei voi väistää.
 Uusi Testamentti korostaa hyvin samanlaista asennoitumista elämään. Jeesus kehoitti olemaan huolehtimatta huomisesta, sehän tarkoitta syvimmiltään sitä, että jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus. Samoin Hän ilmaisi Jumalan huolehtivan luodustaan, katsokaa taivaan lintuja.....Tämä päivä ja tämä hetki on ainoa varmasti käsillä oleva. Huomisesta ei kukaan tiedä varmasti mitään. Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus tehdä arvojensa mukaisia tekoja. Luoda jotain, nauttia jostain jonka joku toinen on luonut tai jos tarpeellista valita parempi tapa asennoitua kärsimykseen jota ei voi poistaa tästä päivästä. Jeesus lupasi seuraajilleen yltäkylläistä elämää. Raamatun esimerkit osoittavat yltäkylläisyyden sisältävän onnentunteita niinkuin myös kärsimystäkin. Se on luomisen tuskaa ja onnistumisen riemua, jonkin arvokkaan edessä pysähtymistä ja siihen eläytymistä ja se on kärsimyksen, surun, kaipauksen, pettymyksen, onnettomuuden kestämistä. Se on merkityksellisyyden ja johonkin suurempaan kuulumisen ylitsevuotavaa riemua. Vanhan Testamentin pyhistä sanotaan heidän kuolleen elämästä kylliksi saaneena. Mitta oli tullut heidän kohdallaan täyteen ja oli hyvä tulla otetuksi heimonsa tykö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti