Voi miten mieltä virkistää luonnossa ilmaantuvat kevään enteet. Tänä aamuna oli kaunis aamurusko. Päivä on jo pidentynyt selvästi talvipäivänseisauksesta ja kahdeksan maissa idän puoleinen taivas ruskotti punertavana. Laitoin joitain kuvia aamulta google+ palveluun. Tosin valokuvat vain likimain toistavat värien hienouden ja kylläisyyden. Nyt aurinko paistaa matalalta huoneeseeni, missä kirjoitan, ulkona on talvisen hiljaista. Lämpötila viitisen astetta pakkasella.
Ajoin aamulla pienen lenkin autolla etsien kuvauspaikkoja. Hiljaista maalaismaisemaa, toimintansa lopettaneita maataloja, tyhjät navetat ja hiljaiset pihapiirit. Joitain aivan autioita taloja metsän keskellä. Kyllä on maaseutu muuttunut minunkin muistini aikana. Ne tilat jotka vielä toimivat koettavat sinnitellä Eu- suomen haasteissa ja kasvattaa kokoaan. Veikkaan useimpien niistäkin hiljenevän muutamien vuosien sisään. Muutama tosi isoksi kasvanut ja ammattitaidolla hoidettu on saanut nuoren polven jatkamaan toimintaansa. Minulle tuo pieni välähdys kotiseutuani viestii juurettomuuden kasvusta. Kasvukeskukset vetävät nuorta väkeä. Työt ovat siellä mihin ihmiset kokoontuvat tai mieluummin kootaan. Minä vanha mies haikailen kadonnutta maalaiskulttuuria. Pienten ihmisten yhteisöjä, joissa yhteys luonnon kanssa oli realistinen. Ihminen eli yhdessä luonnon kanssa ja käytti sitä hyväkseen elatuksekseen.
Jatkuvan kasvun ideologia on tuottanut runsaasti hyvinvointia taloudellisessa mielessä, useimmat kai elävät tänään suuremmassa hyvinvoinnissa ja turvallisuudessa yhteiskunnan antaman turvaverkon suojissa kuin koskaan ennen suomen historian aikana. Terveydenhuolto on kehittynyt, elämme vnhemmaksi kuin mikään edellisistä sukupolvista. Silti pahoinvointi on lisääntynyt, vaikka on elämän perustarpeet hyvin tyydytettyinä. Onnellisuus ei ole kasvanut samaa vauhtia taloudellisen ja fyysisen hyvinvoinnin kanssa. Elämme siis pidempää ja onnettomampina kuin edellä menneet sukupolvet. Arvot ovat muuttuneet. Enää ei yhtenäiskulttuuri anna meille suojaansa, ei ole vakaata isien kirkkoa, joka suojelisi ja pitäisi huolta moraalista. Jumala on suurelta osalta sysätty syrjään ja Häntä tarvitaan vain syylliseksi silloin kun luonnon katastrofi tai muu ihmisen hallinnan ulkopuolella oleva tekee tuhoaan. Nykypäivän moraali sanoo, että kaikki mitä ikinä haluat on oikein, sinä olet itsesi ainoa mittapuu. Kuitenkin ihminen ilman itsensä ulkopuolella olevaa mittaajaa on hukassa oleva ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti